Tätä olen suunnitellut jo kauan. Ja nyt se tapahtuu, eli  oman blogin perustaminen.

Niin paljon on tunteita ja mietteitä joita hyvä purata jonnekin. Toki mieheni on mun suurin tuki ja turva, mutta välillä on hyvä vaan kirjoittaa asioita. Se auttaa kummasti niin iloissa kuin suruissakin, mutta etenkin negatiiviset tunteet ja suru vaativat paljon käsittelyä ja minulle kirjoittaminen on aina ollut yksi tärkeimmistä keinoista selvitä eteenpäin.

Katsotaan mitä tästä tulee. Toivottavasti saan taustankin joskus enemmän tyyliin ja tunnetilaan sopivaksi..persoonallisemmaksi. Tekniikan ihmelapsi vaan en ole vaan joudun paljon miettimään ja opettelemaan tätä asetusten sekamelskaa. Ehkäpä vielä joskus tämäkin asia onnistuu.