Tosiaankin, taas yksi lapseton kesä lisää :( ja kohta lähestyy mun syntymäpäivätkin eikä numerot ole ainakaan pienentymässä. Iskee kohta kriisi. Elämä edelleen ilman lapsia ja kolmenkympin rajakin lähempänä kun koskaan ennen. Miten tätä jaksaa?

No onneksi mulla on ihana mies. Mitä mä tekisinkään ilman sitä. Vaikka klinikaltakin tuli huonoja uutisia kesäkuun alussa niin mä pääsen niistä yli. En aina ymmärrä tai käsitä mutta opin selviytymään. Onneksi on olkapää jota vasten itkeä.

Klinikan viimeisestä käynnistä piti kertomani. Olin toivonut yhtä tehokkaampaa hoitokiertoa ennen kesätaukoja, mutta pahaksi onneksi oikeassa munasarjassa oli jo kp5 2kpl isoja folleja (15mm ja 20mm), elikkä täysin sekaisin kaikki asiat. Eivät ne voi olla folleja vielä tuohon aikaan eli ne on nestettä täynnä (luokitellaan ilmeisesti kystiksi). Ei voitu siis aloittaa ensimmäistä piikityskiertoa mulle, vaan se siirtyi elokuulle kun klinikan väki palaa lomilta. Kesäkuun siis vaan olen miettimättä mitään yritystä ja toivon kystapalleroiden häviävän yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Heinäkuuksi ( tai siis tämän kierron jälkeen) mulle määrättiin e-pillerit. Syön niitä ja toivon että pääsen elokuun alussa soittelemaan menkkojen alettua mulle alkukierron ultraa ja piikkireseptin hakua.

Kai tämäkin kesä tästä etenee. En vaan millään uskonut että tämä yritys kestää näin kauan, olisin halunnut kantaa ylpeänä vauvaani mahassa ja hehkua raskauden tuomaa onnea tämän kesän. Mutta ei. Toiveet luomuraskautumiseen on aika olemattomat. Eikä nuo tabletti induktiotkaan juurikaan luottamusta herättäneet, pelkkää negaa vaan :(  Mutta kyllä mä uskon noihin munasoluja kasvattaviin piikkeihin, jospa niistä olis oikeesti apua meille. Tai viimeistään syksyn/loppuvuoden IVF:stä. Lääkärikin sanoi, kyllä me sinut raskaaksi saadaan. Pakko siis uskoa.