On ollut hieman hiljaiseloa blogin suhteen. Eikä syy ole raskauspahoinvoinnin tai muun yhtä onnellisen asian. Vaikka on vierinyt jo puolivuotta taas eteenpäin niin turha toivoa että tänne suuntaan olisi mitään suurta onnea saapunut vauvailmoituksen muodossa. Uutta perheenjäsentä olemme silti saaneet ihailla tänä keväänä, koiranpentu piristää elämäämme ja saa aikuisen koiramme silmäänkin pilkettä ja niveliin liikettä pitkin päivää jatkuvat touhun ja leikin myötä.

Epäonnistumisten, pettymysten ja tuloksettomien hoitojen rinnalla on siis myös jotain piristävääkin. Mieheni kanssa meidän yhteiselomme on tiivistynyt ja sinetöitiin lupaus tulevasta sormusten myötä. Kihlautuminen on minulle uusi íhana askel ja kertoo rakkaudestamme, kivisistä teistä ja umpikujaisista poluista huolimatta.