Hyvin pienimuotoiset vanhenemis juhlat vietetty ja pää melkoisen tyhjän oloinen. Juomisella sitä ei kuitenkaan nollattu (jos kahta siideriä ei lasketa ) vaan kai se on totuus joka kirpaisee ja pistää miettimään.

Niinpä, mä olen jo vanha. Tai ainakin siltä tuntuu kun itsestään selvyydetkin on vielä saavuttamatta, siis äitiys ja ne ihanat lapset. Ja mä kun aina mietin että teen lapset nuorena (ihan niin vaan TEEN nopeasti), mieluiten ennen 25v ikää .. jep jep, melko varmasti 3kymppiä häämöttää ennen kun meidän kotona pieni käärö tuhisee, siis toivottavasti kuitenkin semmoinen päivä tulee vielä että lapsi SAADAAN. Ei se lasten saanti ikä kuitenkaan saisi olla tuskan paikka, eihän sillä kuitenkaan ole väliä. Mutta sillä on, kuinka kauan meidän pitää yrittää ja odottaa. Se tuntuu epäreilulta. Ja nuorempana sitä varmasti jaksaisi paremmin lasten kanssa, näin ainakin itse kuvittelen. Kuitenkin sitä on itsellä jo nyt kaikenlaista kränää kropassa, niin varmasti 5-10vuoden päästä on erilainen olotila, lääkärikin asiasta varoittanut. Toivoa pitää ettei tulisi mitään suurempia tai vakavampia murheita, vaan että saisi elää kivutonta elämää.